Kesä, vol. 1

Vaikka nuo säät yrittävätkin näytellä syksyn merkkejä, niin olen vakaasti päättänyt olla vielä sitä mieltä että on edelleenkin kesä! Töissä toki on jo pitänyt käydä loman jälkeen kolmisen viikkoa, mutta silti uskottelen itselleni ettei tämä ollut vielä tässä :)

Puiden jo hieman ruskistuessa on hyvä muistella loman aikaisia juttuja ja tapahtumia palaten niihin valokuvien myötä.

Aivan loman aluksi, kesäkuun viimeisenä päivänä, startattiin kaiman kanssa kohti Lemmenjokea. Ja sieltä näitä kuvamuistoja.

 Tässä ollaan menossa etsimään geokätköä Santa Parkin lähistöltä

Tätä kylttiä piti hetken hämmästellä Ivalon S-Marketin veskissä...

 

Ja sitten itse asiaan, eli Lemmenjoen kansallispuistoon! Tässä ollaan jo kuljettu jonkun matkaa - ollaan menossa toista päivää poluilla.

Venelossilla pääsi kätevästi joen yli.

 Polkua oli helppo seurata ja se oli hyvin merkitty oranssilla.

 Tässä ollaan Härkäkosken vuokratuvan lähistöllä taukoa pitämässä.

 Härkäkosken vuokratuvalta

 Ravadasjärven tuvallakin piipahdettiin ohikulkiessa

Kansallispuistossa on panostettu hyviin rakenteisiin, jotka toisaalta ohjaavat kulkijat kulkemaan poluilla ja säästävät luontoa

Máttit Ravadas

 

Aamupalatauolla hetken matkaa kuljettuamme. Satoi kun herättiin, ja niinpä vain mutustelimme jotain pientä teltassa ennen leirin purkua. Tässä kohtaa keli oli melko hyvä, ja oli helppo pysähtyä keittelemään kahvit ja syömään tukevammin.

 Välillä on hyvä heittää rinkka selästä

 Kaveri näyttää tässä mitkä oli reissun päällimmäiset fiilikset :)

 Tuolla satoi hetki sitten kaatamalla

 ja tuonne päin selkeni iltaa kohti

 Välillä vähän pyöräiltiin...

 Kauniit oli maisemat

Morgamojan autiotuvalla yövyttiin yksi yö

Kansallispuistosta löytyi myös geokätkö

Joku vanha, raunioitunut, kullankaivajan asumus

Kultasatamassa oli lämmin ja viihtyisä kota, jossa oli hyvä kokkailla enimpään nälkään

Paluumatka meni mukavasti (mutta melko hyisesti) jokiveneen kyydissä

Hotelliyön jälkeen käytiin vielä kotimatkalla kapuamassa pitkä pätkä portaita Karhunpesäkivellä

Kaunispäällä on nimensä veroisesti kaunista

GC33CD4 ja muita kummia

Viime syksynä olin työpaikan tyky-päivää viettämässä ja joukossa oli yksi geokätköilystä innostunut. Olimme kyllä jo kotona puhuneet monet kerrat, että tuossahan sitä olisi mukava harrastus, vaan talonrakennustouhutko lie vieneet energiat kun ei tullut pistettyä tuumasta toimeen.

Tykyilyn ohessa oli siirtymä kävellen pisteestä A pisteeseen B, ja pienen ylimääräisen koukkauksen avulla saatiin kätkökin haettua! Tuolloin en ollut vielä rekisteröitynyt kätköilysivustolle, joten kätkökin jäi loggaamatta, sittemmin se on tiettävästi hävinnyt teille tietämättömille :(

Toukokuun lopussa sitten päätettiin hyvän kelin sattuessa käydä tsekkaamassa pari ihan lähellä kotia sijaitsevaa kätköä. Ja yllätys oli miten helposti ne löytyivät! Toinen vaati hiukan hoksaamista, eikä vaatteitten likaamiseltakaan vältytty, mutta tulipa hieno fiilis kun kätkö lopulta löytyi! En ole ollut lapsena naurisvarkaissa, mutta voin kuvitella että vähän sama fiilis tulee kätköillessäkin, kun pitää välttyä näkymästä jästeille ettei paljasta kätköä vahingossakaan ;)

 

Eilen piti käydä kaupungissa toimittamassa asioita, ja jo kotoa lähtiessä päätettiin että käydään samalla ainakin yksi tietty kätkö hakemassa. Lopulta kännykkäsovelluksen avulla löytyi pari muutakin sopivaa sille reissulle, joten eikun Kirkonmäelle etsimään! Kätköä koristivat upeasti tuoksuvat tuomenkukkaset.

 

Kätkö löytyi todella helposti kätkövahdin valvovan silmän alla :) Hän oli melkoisen rohkea tapaus, ei juuri hötkyillyt vaan ihan laiskan rauhallisesti pompahteli sinne tänne.

Seuraava kätkö oli nimeltään Kalmisto, mutta itse kalmiston kylmyyteen ei tarvinnut mennä, vaan koordinaatit veivät meidät kaupungin suosituimpaan puistoon. Hyttyset pääsivät juhla-aterialle otsaan ja korvantaakse, mutta niitten ei annettu haitata vaan sinnikkäästi etsimme kätköä. Paikalla oli paljon porukkaa, mikä lisäsi vaikeusastetta, mutta lopulta jo melkein luovuttaneina löysimme kätkön!

 

Päivän kolmas kätkö vei meidät Pikiruukin lammelle, jonka asukkaita karppeja en ole vielä onnistunut näkemään. Kätkö sijaitsi syrjään lammesta, ja täälläkin riitti hyttysiä enemmän kuin seuraksi asti! Vähän taas kännykän sovellus näytti mitä sattuu, mutta loputa tuokin kätkö löytyi! 

Käytiin vielä ajelemassa Hautakammio -nimisen kätköpaikan ohi. Sinne ei ollut kuitenkaan puutteellisen vaatetuksen vuoksi asiaa, vaan ehkäpä sitten seuraavalla kerralla!

Kivaa oli, ja mikä parasta tulee samalla harrastaneeksi hyötyliikuntaa ja näkee paikkoja, joihin ehkä ei muuten tulisi mentyä. Nämä tällä reissulla käymämme paikat olivat tuttuja paikkoja ennestään, joten niihin oli helppo ihan kauppareissukamppeillakin pujahtaa etsimään :)

Usein kätköt sijaitsevat jonkun nähtävyyden tai historiallisen paikan lähellä, ja kätkökuvauksiin on kirjattu tietoa paikasta tai alueen historiaa, yleissivistävääkin siis! 

Vieras

Kahtena viime päivänä meitä on ilahduttanut tämä värikäs ja hyvinvoivan näköinen fasaaniherra. 

 

Vuoden luontokuvaksi tästä ikkunan läpi kännykällä napatusta kuvasta ei ole, mutta edes jonkinlaiseksi hassuksi dokumentiksi kävijästä sentään :)

Kukko ruokailee lintulaudan alla valppaana ympärilleen pälyillen. Jos se säikähtää, se kyyristyy nopeasti kiven viereen ja painautuu maata vasten. Mutta ei sillä punaisena hohtavine vatsoineen ja kiiltävine kauloineen siinä kovin hyvä suojaväri ole. Kun kukko huomaa liikettä ikkunassa, se poistuu varovasti hiippaillen tuota polun tapaista metsän kätköihin, ja siellä sen suojaväri toimii, koska niin nopeasti se häviää näkyvistä!

Tällä asuinpaikalla en ole fasaania aiemmin nähnyt, aiemmassa bongasin yhtenä kesänä kukon lisäksi seitsemän kanaa yhdellä kertaa - melkoinen haaremi oli sillä fasaaniherralla!

Klo 6:45

Takatalvi kurottelee sormenpäitään kevään tielle, mittari näyttää -7.8 astetta pakkasta. Vuorokausi sitten maahan satanut lumi alkaa kuitenkin olla jo sulanut. Talojen savupiipuista nouseva savu kulkee vaakasuoraan ja jää leijumaan kattojen ylle. Aurinko on nousemassa, loistaen oranssinpunaisena, hiukan kasaan painuneena pallona taivaanrannassa. Maisema on saanut auringolta vaaleanpunertavan sävyn kaiken sen valkoisen täplittämän harmaanruskeansa ylle.
Puitten takana taivaanrannassa vaeltavat suuret ja korkeat pilvimassat, vaaleanpunertavat nekin. Muistuttavat kesäisistä ukkospilvistä. Ollapa nyt meren rannalla kameran kanssa eikä autossa kiitämässä työpäivää aloittamaan!

Ajaessani yritän tähyillä tienvarsipelloille, josko niiden asukit olisivat heränneet, mutta mitään elämää ei vielä sarastuksen aikaan näy. Ei ole herännyt töyhtöhyyppäkään, jonka eilen tälle keväälle ensimmäistä kertaa näin. Ei näy myöskään joutsenia, joita on siellä täällä näkynyt joka päivä matkan varrella. Meriharakat, nuo kevään lempilintuni, eivät vielä ole saapuneet, eikä kuovejakaan ole näkynyt. Niitä molempia odotan kovasti!

Kaupunki on lähes autio, ja huomaan kuinka pitkälle siellä näkee kun se ei ole täynnä autoja ja elämää. Huomaan kivoja kuvakulmia ja mietin, että olisipa joskus aikaa ja energiaa tulla heti aamusta jonain viikonlopun vapaapäivänä tänne kameran kanssa paikkoja tutkimaan! Joskaan nuo hylätyt mäyräkoirannahat katujen varsilla eivät ole kovinkaan kuvauksellisia.
Mutta niistä ja edessä olevasta työpäivästä huolimatta mieli on ihmeen pirteä ja keveä.
Kevät, lempivuodenaikani!